Artikkelit

Havaintoja siperianhuskysta työkoirana

Siperianhusky on aboriginaali koira, ns. luonnon rotu, joka on ihmisen ja luonnon toimesta muovautunut olosuhteiden vaatimaan käyttöön rekikoirana. Rotu on kotoisin pehmeän lumen alueelta, jolloin koirat olivat pienempiä ja kevyempiä. Siperiasta tuodun polaarisen huskykoiran ikiaikainen tehtävä ( jo kymmeniä tuhansia vuosia sitten) on ollut siis olla työkoira, joilta vaaditaan tiettyjä ominaisuuksia, että se soveltuu työhönsä. Hyväluontoisena ja kauniina rotuna se on nykyään myös suosittu näyttely- ja seurakoira, mikä ei ole valitettavasti vienyt rotua oikeaan suuntaan pidemmällä tähtäimellä, kun pelkästään kauneuden mukaan jalostetaan. Aikoinaan Seppalakin ( siperianhuskien yksi kantakoirien kasvattajista) huolestui tästä suuntauksesta, kun rotumääritelmän luomisen myötä rotu pääsi näyttelyihin. Siperianhuskien esi-isien kasvattajille tsuksteille kosmeettiset seikat olivat toissijaisia. Voisin kuvitella, että siperianhuskien esi isät olivat kovia koiria, jotka juoksivat helposti päivämatkoja ja tsukstit ilmeisesti panostivat joutuisasti kulkeviin koiriin, he olivatkin aikaansa edellä koiravaljakkojalostuksessa verrattuna alaskalaisiin kasvattajiin, joiden toiminta oli vielä lasten kengissä näiden koirien saavuttua Beringin salmen yli Alaskaan. Siperianhuskysta tulikin suosittu kilpakoira. Yksi keino testata käyttöominaisuuksia tänä päivänä ovat kilpailut, mutta vain osa suomalaisesta siperianhuskykannasta kilpailee. Uudehko aluevaltaus siperianhuskyilla on koiravaljakkosafarit. Nämä ovat myös yksi vaihtoehto testata omaa jalostusmateriaalia. Rodunomainen siperianhusky sopii hyvin asiakaspalvelutyöhön. Siperianhusky onkin ollut historiassa monessa mukana, uusimpana aluevaltauksena matkailu.

Minkälaisia päivämatkoja ja minkälaisilla vauhdeilla huskyt ovat sitten kulkeneet kotimaassaan, ennen kuin rotu saapui Beringin salmen yli Alaskaan? Arktisen alueen tutkijoilla on näistä merkintöjä ja aina on otettu huomioon sää-olosuhteet, matkan pituus ja valjakon koko sekä maasto-olosuhteet. Valjakkokoiria käyttivät myös Venäjän poliisiviranomaiset, rajavartijat, postilaitos. Matkat ja nopeudet koskivat lähinnä ammatti-ajajien valjakoita, tavallinen ansapolun kulkija ei koskaan väsyttänyt koiriaan turhaan. Normaali työpäivän pituus oli 6-10 h. Tutkijoiden mukaan kevyt kuorma on noin puolet koiran painosta. Nopeat hyvät koirat ravaavat tällöin 7-16 km/h. Huippuvaljakko jossa 8-12 koiraa, kykenee juoksemaan hyvällä uralla pitkään 16-20 km/h. Tutkitut matkat ovat 50-200 km luokkaa. Kuorman painon kasvaessa matka lyhenee ja vauhti hidastuu. Huskyt vetivät myös todella raskaita painoja, tarvittaessa 60 kg per koira. Tällöin matkat ja vauhdit olivat hitaita, mutta työpäivän pituudeksi tuli silti 12-14 tuntia.

Normaalikuormalla 18-20 kg painoinen koira siis pystyy juoksemaan 6-10 h työpäiviä useita päiviä peräkkäin. Nopeita koiria ilmeisemmin arvostettiin jo tuolloin, mitä nopeampi koira, sitä lyhyempi työpäivä. 1930- luvulla Neuvostoliiton Siperian puolella oli hyviä postivaljakoita, jotka saattoivat kulkea 320 km päivässä, jolloin keskivauhdit olivat 22 km/ h 14 tunnin aikana. Tarina ei kerro vaihdettiinko valjakoita välillä. Postivaljakot kulkivat valmiilla poluilla.

Kynologian prof. Liverovskiy kirjallisuudessa maininta että venäläiset virkailijat ovat testanneet koirien nopeutta ja Kamtsatkalainen rekikoira voi ilman kuormaa yltää 32 km/h vauhtiin 8,5 km matkalla ammattiajan ohjaamana ja hyvällä uralla. Kamtsatkalla käytettiin tuolloin 1900-luvun alkupuolella 8-15 koiran valjakkoa. Siperianhusky on siis hyvin monipuolinen rekikoira. Itseasiassa safarikoira voi siis juosta yllättäviäkin päivämatkoja ja useita päiviä peräkkäin. Tässä eritoten erottuu jyvät akanoista heti alkuunsa. Joku koira juoksee ehkä vain 5 km päivässä, toinen 40-50 km. Tässä tulee hyvin testattua koiran työmotivaatio ja lähtövalmius. Jos tiedossa on talvella tällaisia päiviä, koirilla pitää olla hyvä pohjakunto, joka on rakennettu syksyllä. Jos huonosti treenatuilta koirilta vaaditaan enemmän, kuin pohjakunto kestää, koira saattaa masentua. Se, minkälaisia rekikoiria tänne syntyy, riippuu  yksittäisten ihmisten jalostusvalinnoista. Useimmat yrittäjät ovat hakeneet nykyään ennemmin laatua kuin määrää. Laadukas koira jaksaa juosta koko päivän, joten ei paljon kannata pitää niitä enää niitä vain 5 km:n juoksijoita työkoirana. Ne voivat nauttia lemmikin elämästä enemmän. Rodun alkuperäisessä rotumääritelmässä oli, että huskyn pitää pystyä juoksemaan 160 km päivässä. Koska tällaisia koiria tuotiin aikanaan Siperiasta, haluttiin määritelmällä ylläpitää näitä ominaisuuksia.

Siperianhuskyrotu tunnustettiin Amerikan kennelklubissa (AKC) vuonna 1930 ja ensimmäinen rotumääritelmä 1932. Rinnakkaisrotumääritelmä käyttökoiran pohjalta kehitettiin 1980, huolestuneena rotumääritelmän rajoissa sallitun näyttelykoira-kasvatuksen vuoksi.

Rotumääritelmän yksi kohta on ollut ennen, että koira on aina lähtövalmis. Safareilla ei mennä kilpavauhtia, vaan keskivauhdit ovat matalampia, koska ollaan koko päivä töissä, samalla lailla kuin heidän esi- isätkin Siperiassa. Nopeutta tärkeämpi ominaisuus on työmotivaatio ja miten yksilö sopeutuu kyseisiin olosuhteisiin. Jaksaako tehdä töitä koko päivän vai ei. Siperianhusky on luonteeltaan jonkin tason opportunisti, joten sitä ei voi pakottaa juoksemaan jos se ei halua. Huonon työmotivaation omaavia safarikoiria on kaikenlaisissa linjoissa, pääosin seurakoiralinjoissa, riippuen siitä minkälaisista taustoista koira on. Jos käyttö- ja muita siperianhuskeille tyypillisiä luonne ominaisuuksia ei ole huomioitu jalostuksessa sukupolvesta toiseen, on arvoitus minkälaisia työkoiria linjoista tulee.

Safareilla lähtöjä voi olla useampi päivässä, esim. 10 km, 20 km ja 10 km tai kokopäiväinen safari 50 km. Pidempää yksi koira ei päivää kohden yleensä voi juosta, koska jo asiakkaiden aikataulut tulevat vastaan. Vastaavasti koira voi juosta 500 m tai 2 km:n rinkiä koko päivän lyhyet tauot lukuun ottamatta, mikä voi olla tylsää mutta koirille mukavaa, koska on heille tuttu kuski ajamassa kyyditettäviä. Lyhyen ringin johtajakoiria kutsutaan rinkijohtajiksi, ja niitä on hyvä olla olemassa, jos meinaa ajaa 500 m – 2 km rinkiä koirillaan. Osasta koiria ei ole rinkijohtajiksi, vaan ne kieltäytyvät juoksemasta johdossa, kun huomaavat että mennään yhtä ja samaa. Toisille koirille sillä ei näytä olevan merkitystä. Tällaiset koirat saavatkin juosta sitten yleensä johdossa. Alkuperäinen rodunomainen siperianhusky siis jaksaa tehdä töitä koko päivän, tällaiset 50 km päivämatkat ovat realistisia tämän päivän safarikoirillakin.Joskus voi olla koviakin pakkasia, joten hyväturkkinen husky on aina etu, jos joutuu olemaan koko päivän viimassa tai lumisateessa. 1930- luvulla todettiin että Kamtsatkalla eivät selvinneet eurooppalaiset rodut, mutta niiden jälkeläiset kylläkin, jos olivat risteytyneet huskeihin. Lyhytkarvaisilla koirilla kannattaa tauoilla pitää takkia, mutta koska oletuksena on arktinen koira, hyvä turkki on aina ollut siperialaisille tarpeen ja sitä ei tule jalostuksella häivyttää. Koillis-Aasian koirien turkit olivat ihonmyötäisiä ja hieman rasvaisia, jotta ne pystyisivät vastustamaan jään muodostamista. Pieniä variaatioita oli turkkien pituudessa oli silloin ja on tänäkin päivänä. Keskimääräinen turkin pituus on 2-7 cm.

Yksi tärkeä osa alue on koirien tarkkailu. Omistaja on vastuussa siitä, että oikea koira on oikeissa olosuhteissa. Kaikki koirat eivät sovellu safarikoiriksi, mutta yleensä ottaen rodunomainen siperianhusky on hyvä safarikoira. Koirat joutuvat kohtaamaan isoja ihmisryhmiä ja koirista arvaamattomasti käyttäytyviä ihmisiä. Myös mahdollisesti vieraita koiria. Vieraat ihmiset ajavat valjakkoa ja ajajat vaihtuvat. Nykyään isoimmat yritykset käyttävät paljon myös alihankkijoita, joten koirien on totuttava mahdollisesti autossa matkustamiseen ja vaihtuviin paikkoihin. Olen huomioinut, että kovin arat ja herkät ja yleensä lisäksi myös fiksut koirat eivät ole soveliaita safarikoiria ainakaan asiakkaan ajettavaksi. Liian pehmeät koirat kestävät huonosti vastoinkäymisiä ja säikähtävät herkästi yllättäviä tilanteita. Kovaluontoinen koira unohtaa vastoinkäymiset nopeasti, säikähdyksestään huolimatta. Kunnolla säikähtänyt koira ei suostu juoksemaan asiakkaalle enää ollenkaan. En usko että siperianhuskyjen esi isissä on ollut kovin herkkiä koiria, sillä niissä ankarissa olosuhteissa ei herkät ole selvinnet. Liiallinen herkkyys on tullut osittain seurakoirajalostuksen ja osittain yksityisten kasvattajien jalostusvalintojen myötä, herkät koirat voivat olla ihan hyviä rekikoiria ja helposti käsiteltäviä muissa oloissa. Parhaimmat lähtökohdat safarikoiralle on kasvaa safarikenneleissä, että kasvavat jo nuoresta pitäen kyseiseen elämänmuotoon. Kovaluonteiset ja määrätietoiset koirat ilman tappeluhalua ovat suosittuja työkoiria, plussaa on myös jos ovat helposti käsiteltäviä. Toinen ääripää on tappelunhaluinen koira, jonka sijoittaminen valjakossa on hankalaa, mutta ne ovat harvinaisempia. Isossa laumassa ei ole helppo montaa aggressiivista pitää, koska se hankaloittaa jo arkielämistä. Lähtötilanteissa koirat käyvät joskus ylikierroksilla ja silloin tappelut ovat riski. Yleensä tappelemaan alkaa sellainen koira, jonka hermo pettää, joten hyvähermoiset koirat helpottavat elämää kummasti. Ylipäänsä ihmisiä purevat koirat eivät sovellu safarikäyttöön, koska onnettomuuden riski on. Ainakin tällaiset koirat oltava valvonnan alla, kun asiakkaat tulevat rapsuttelemaan koiria. TUKES:in Jaakko Leinosen mukaan pari vuotta sitten ilmoituksia koirien puremista tuli safariyrittäjiltä kaikkein eniten, verrattuna muihin onnettomuuksiin. Ihmistä tarkoituksella tai pelosta pureva koira ei ole rodunomainen siperianhusky, eikä tällaisia tule käyttää jalostukseen. Lähtötilanteessa on aina tietty jännitys ilmassa ja se voi joskus heijastua herkimpiin koiriin niin, että ne menevät paniikkiin tai huonohermoisiin niin, että alkavat tappelemaan valjaissa. Ajajat ovat safarioppaillekin uusia, joten oppaiden oma jännityskin saattaa heijastua koiriin. Tämä on vielä korjattavissa, kun syy löytyy. Kovin pehmeät koirat eivät yleensä valikoidu kilpavaljakkoonikaan. Tässä selvitys luonteesta, mikä luki rinnakkaisrotumääritelmässä. Rinnakkaisrotumääritelmän laativat 1930-luvulla aloitelleet aktiivikilpailijat. Rinnakkaisrotumääritelmä kehitettiin rodun käyttöä ajatellen ja se soveltuu hyvin myös tämän päivän safari- tai kilpakoirille . Fysiikan lait eivät muutu. Parhaiten tiedät ajavasi rotumääritelmän mukaisilla koirilla on ajamalla niitä pitkään ja seuraamalla miten ne liikkuvat. Hyvin liikkuva koira etenee matkaa voittavasti, tasaisesti niin että "vesilasi pysyy selässä" ja raajat menevät suoraan. Kaikki epämääräinen liikehdintä kertoo rakenteen ongelmista. Myös sen työskentelyssä pitää olla tehoja. Tässä selvitys luonteesta, mikä lukee rinnakkaisrotumääritelmässä:

LUONNE 

Luonne on erittäin tärkeä osa-alue siperianhuskylla. Aggressiivinen koira ei ole ryhmään eikä valjakkotyöskentelyyn soveltuva. Koska siperianhusky on rekikoira, pitäisi pienintäkin oiretta tappelunhalun tai hyökkäävyyden suuntaan tuomita mitä ankarimmin. On väitetty, että tsuktsien koirat olivat tappeluiden välttämiseksi usein kastroituja mutta tulkinta on väärä. Kastroitu koira, jolla on alentunut aineenvaihdunta tarvitsee vähemmän ruokaa. Kastroiminen myös varmisti, että vain luonteeltaan parhaat (johtaja)koirat saivat jatkaa sukua. Koiraa tulisi voida vaikeuksitta siirtää valjakosta toiseen.

Huskyn alkuperäiset kasvattajat tsuktsit hakivat koiraa, joka pitää hyvin painonsa. Koirien piti selviytyä työstä jopa 2 päivää ilman ruokaa! Hylkeenrasva oli tyypillistä ravintoa. Ehkä luonnon oloillakin oli tässä merkityksensä, että ne jäivät henkiin jotka kestivät niukempaa ravintoa. Kun omistaa isomman lauman huskyja, voi olla tästä ominaisuudesta kiitollinen. Huskyt kuluttavat vähän ja pystyvät hyödyntämään hyvin arktisena koirana rasvan. Tämä on tutkitusti niillä jo geeneissä ja kaikki risteymät eurooppalaisiin rotuihin heikentävät tämän geenin. Tästä on hyötyä, kun koirat juoksevat useita päiviä peräkkäin, koska tällöin myös paino saattaa alkaa laskea. Tässäkin huomaa jo huskyen sisällä eroja. Toiset pitävät painonsa, toiset eivät, selvästi suvullisiakin eroja, eli käytännössä alkavat tarvitsemaan selvästi muita enemmän vahvempaa evästä, kun kausi etenee. Tässä vaiheessa rasva on yksi huskyn tärkeimmistä polttoaineista. Tavallinen eurooppalainen kotikoira voi sairastua siitä määrästä rasvaa, mitä päivän työtätekevä husky tarvitsee. Kotiseudullaan koirat saivat ravinnokseen hylkeen rasvaa. Se että koira syö ja juo hyvin edesauttaa sitä  pitämään painonsa. Joskus liian hyvin painonsa pitänyt koira kieltäytyy ateriasta. Yleensä ei soppakaan silloin maistu. Tämä voi olla siis vain yksi syistä, miksi koira kieltäytyy syömästä.

Työkoiran ruokinta on erittäin tärkeää, yhtä tärkeää kuin aktiivisella kilpakoiralla. Laadukkaalla ruoalla koirat palautuvat nopeammin ja jaksavat pitää tehoja yllä koko päivän. Pääruoan lisäksi päivän aikana koirat saavat välipaloja ja nestettä pitkin päivää. Tämä pitää hyvin energiatasoja yllä ja iltaruoka voi olla normikokoinen huolimatta siitä että koira on tehnyt päivän töitä. Välipalat kannattaa olla energiaa antavia, tänä talvena on annettu rasvaisia kanan nahkoja, meat mixiä, koiranmakkaraa ja itse tehtyjä snackseja. Nuoret ensikertalaiset saattavat olla haluttomia ottamaan aluksi snackseja, jos ollaan vieraassa paikassa, mutta yleensä talven mittaan tottuvat, kun siitä tulee automaatio ja nuori alkaa rentoutua. Tämän jälkeen ne ottavat mitä vaan. Koirat kannattaa ehdollistaa asioihin, niin ne suostuvat ottamaan syötävää ja juotavaa missä vaan, häiriötekijöistä välittämättä. Kun koirat saavat juotavaa, ne juovat vaikka vieressä riehuisi lähteviä koiria tai ympärillä muuta hässäkkää. Pyritään keskittymään siihen omaan tekemiseen. 

KOKO

Koko on siperianhuskylla keskeinen ominaisuus rakenteen toimivuudelle. Määritelmää pienemmältä koiralta puuttuisi tarvittavaa voimaa, kun taas suuremmalta puuttuisi kestävyyttä ja nopeutta. Koon variaatiot täytyy sallia, mutta kumpaakaan ääripäätä ei saa asettaa toista paremmaksi, sillä pyrkimys keskikokoon tulisi olla ohjenuorana. Siperianhusky on kokoonsa nähden suhteellisen kevyt koira ja tästä koon ja painon suhteesta johtuen se on säästynyt monilta saman korkuisten, mutta painavampien koirien luusto- ja nivelsairauksilta. Luuston lujuus on osoitus nopeuden, voiman ja kestävyyden tasapainolle. Siperianhuskyn luusto on koiran kokoon nähden huomattavasti kevyempi kuin alaskanmalamuutin. Suhteessa koiran kokoon siperianhuskyn luustoa voidaan verrata collien, dobermannin tai länsisiperianlaikan luustoon.

Voisi kuvitella, että kun 6 koiraa vetää kahta ihmistä, tarvitaan suurempia koiria. Kyllä osittain, mutta tarvitaan myös niitä pienempiä ja kevyempiä koiria myös, jotka vievät valjakkoa joutuin eteenpäin. Tarvitaan kaikenkokoisia koiria. Yli 60 cm koosta ei ole enää voiman suhteen hyötyä, suurempi koko tuo taas alttiuden rasitusvammoille ja jos ne ovat vielä vahvaluustoisia, ovat pienempiä ja nopeampia koiria hitaampia. Siperianhusky on alun perin ison valjakon koira. Pienempi koira kompensoi myös hyvällä lihaksistolla, lihaksistoon kannattaa kiinnittää huomiota jalostuksessa, kun pelkkä hyvä rakenne ei riitä. Lihaksikkaalla koiralla on tarvittavia tehoja.

Omassa jalostuksessani seuraan rinnakkaisrotumääritelmän vaatimuksia, koska ne takaavat koiria, joiden rakenne kestää rasituksen. Erityisesti rodussa on paljon suoria etuosia, jotka altistavat rasitusvammoille. Aina koirille voi työskennellessä tulla lihasjumeja, mutta huono rakenne altistaa enemmän rasitusvammoille, rotumääritelmä on siis syystäkin käyttö.

Tassujen, jotka ovat huskien tärkein työkalu, tärkeys tulee esiin, kun koiran viikkomatkat alkavat olla 200 km tai enemmän, riippuen paljon alustasta. Huolellisesti hoidetuilla urilla tassut yleensä kestävät hyvin, mutta maasto-oloissa voivat joutua koetukselle. Hyvien tassujen merkitys korostuu, etenkin kun koiria on paljon. Tassujen tärkeys on unohtunut nykyisestä rotumääritelmästä. Rinnakkaisrotumääritelmässä, joka on tehty 1930-luvun käyttökoirien pohjalta, on selvitys tassuista.

Erilaisia safareita:

Safareita on kaikenlaisia, mutta nykytiedon mukaan tavallisimmat ovat 5 km, 10 ja 20 km safarit. Näitä juostaan useita päivässä ja ryhmät ovat isoja. Kiireisimpään sesonkiaikaan safarit voivat olla 500m-2 km kyydityssafareita, jota juostaan yleensä koko päivä, nämä ovat yleensä joulukuussa. Sitten on pidempiä päiväsafareita, jolloin matkat voivat olla 50 km päivässä. Nämä safarit ajetaan yleensä yksi ajaja per valjakko. Safarit vedetään opasvaljakolla tai moottorikelkalla. Opasvaljakko on aina parempi vaihtoehto kuin moottorikelkka, koska koirat seuraavat mieluummin tuttua omistajaa kuin moottorikelkkaa. Kun ensimmäinen valjakko lähtee, niin kaikki haluavat seurata laumaansa, tähän perustuu huskyn vahva laumavietti, jota kannattaa hyödyntää safari ajoissa. On tutkittu, että pidemmät safarit ovat enemmän koirien mieleen.

Kilpailut safarikaudella

Ei ole sattumaa, että monet koiravaljakkosafariyrittäjät kilpailevat pitkillä matkoilla. Koirat tekevät pitkää päivää, jolloin ne ehdollistuvat hitaampaan vauhtiin, kuin esim. sprinttikisoissa. Tällaista koiraa, joka on ehdollistunut hitaampaan vauhtiin, on hyvin haastavaa saada yhtäkkiä ns. "sprinttimoodiin". Vakavasti kilpailuihin suhtautuvat eivät edes käytä kilpakoiriaan täysipainoisesti safarityössä, vaan treenaavat niitä itse, mikä onkin hyvin tärkeää. Tosissaan sprinttiä ajavat erottavat kilpakoiransa safaritöistä kokonaan. Kilpailut ovat kaikkiaan hyvä harrastus esim. kauden päätteeksi, se pitää motivaatiota yllä työhön koirien omistajalla ja toiminta tulee tavoitteelliseksi. 

Työkoirien sairauksista

Omien havaintojen perusteella rekikoirien yleisimmät terveysongelmat ovat erilaiset nivelrikot. Nivelrikkoa voi olla selässä, polvissa tai lonkissa. Rekikoira voi juosta huonommillakin lonkilla, jos nivelrikkoa ei esiinny. Yleensä oireet alkavat 6-7 vuotiaina. Myös hyvälonkkaiselle voi kehittyä nivelrikkoa iän myötä. Nivelrikot ovat haastava ongelma, koska nivelrikon syyt voivat johtua monista eri syistä. Kiinnittäisin huomiota siihen, jos jo 2 vuotiaalla koiralla on nivelrikkoa, voisiko se tällöin liittyä perinnöllisyyteen. Kuvaamattomissa koirissa suosisin uroksia, jotka juoksevat vielä 10 vuotiaana valjakossa, koska todennäköisesti tällaiselle koiralle ei ole kehittynyt nivelrikkoja tai muita käyttöä haittaavia ongelmia. Myös on epäilyjä että liian varhain koirille aloitettu treenaus altistaisi nivelrikkoihin. Vanhojen ajajien viisaus on ollutkin että mitä vanhempana aloitat koirien treenauksen, sitä pidempään se kestää loppupäästä. Totisen treenin aloitussuositusikä on tämän hetkisen tiedon mukaan 1, 5 v. Harjoitellahan voi leikkimielellä aiemminkin. Mutta kun totinen treenaus alkaa, nuoremmilla koirilla ei ole vielä tarpeeksi selkälihaksia., jotka tukisivat rankaa. Koiran käyttöikä on periaatteessa 10 vuotiaaksi ja on aika yleistä että rekikoiria eläköityy 7-8 vuotiaana. Työkoiran ei tule eläköityä tässä iässä vielä. Yleensä epäilisin syynä olevan nivelrikot, joka aiheuttaa pahentuessaan ontumista, koira väistää kipua. Tällaista koiraa ei voi enää käyttää työssä, se jäykistyy liikkeissään niin, ettei pysty enää täysipainoisesti juoksemaan vaan on ikään kuin jumissa ja haluton hyppäämään. Jalostuksessa kannattaa suosia vanhempia koiria, koska tällöin riski erilaisten luusto-ongelmien tai muiden sairauksien pääsy rotuun pienenee.

(Lähteet: SEPP-testi / tarkennettu epävirallinen Rinnakkaisrotumääritelmä, laatineet: Roland "Doc" Lombard DrVetMed; Charles Belford, DrVetMed; Rickhard Moulton ja Vincent Buoniello (ulkomuototuomari) - Lorna Demidoff (Monadnock-kennel) Historialliset lähteet: Bogoras, Jochelson, käännös: Inkeri Kangasvuo)ähän...